Sanat kuvina vai kuvat sanoina – vai sanakuvina? mietityttää ja määrittää tekemistäni. Luontolähtöinen taide ja kierrätysmateriaalit liittyvät sanojen ja kuvien allianssina öljytekstiilikollaaseiksi ja installaatioiksi. Kierrätysnukeilla on oma rooli. Räsypesät, niiden asukit ja käsinmaalatut tekstiililinnut integroituvat isompaan tarinaan, pesäkonseptiin. Toivon, että katsoja tunnistaa yhteyden, joka näkyy niin taiteessani kuin muotoilussani, jopa taidepedagogiikassani. Yksilöstä lähtevästä taiteessa tulee yhteisöllistä taidetta. Tekemiseni ytimessä on pään sisäinen pesä, omakuva, joka näyttää suuntaa ja yhdistää.
Mörön pesät: Orapihlaja-aidan vihreä lehtipeite on hävinnyt syksyn myrskyjen myötä. Maa elää marrasta. Ilma värjäytyy päivä toisensa jälkeen siniharmaaksi, mutta syystalven väreilevässä valossa on vaaleankeltaista. Muisto auringosta? Taivaan valo ei olekaan sammunut. Kaamoksen sinimusta pensseli vaanii jo naapurin sementtiin rapatun seinänurkan takana. Siellä vaanii myös mörköjä ilmaantuakseen hetkenä, kun ei muista olla varuillaan.
The words as images or the images as words, or as word-images? This gets me thinking and influences my work. The artwork inspired by nature and recycling materials, is merged into an alliance of words and images - oil textile collages and installations. The recycling dolls play their unique role. The rag nests and their inhabitants, as well as the hand-painted textile birds integrate into a bigger story; the nest concept. I hope the viewer recognizes the connection, which is shown both within my art and design work, throughout my art pedagogy. Art that arises from an individual will later become communal art. The basis for my work is the net inside of the head, the self-portrait , which gives direction and connects us.
The Bugbears’s Nests : The leaf cover of the hawthorn hedge has disappeared after the autumn storms. The ground is breathing in November. The air is dyed blue-greyish as one day follows the next, but there is a light-yellow line in the oscillating air of early wintertime. Is it a memory of the sun? It looks like the light of the sky has not burnt out. The blue-black paintbrush of the polar night is already lurking behind the cement wall corner of the neighbor. There are also bogeys lurking out there, ready to come into sight at any moment, when you least expect it.