Taiteilijat O
fi en sv

Kuukauden taiteilija 10-11/2012

HELI TUORI-LUUTONEN tekstiilitaiteilija / textile artist

www.helituoriluutonen.com



Tekstiilitaiteilija Heli Tuori-Luutonen on monipuolinen ja persoonallinen tekijä, jonka tuotanto käsittää taide-, kirkko- ja käyttötekstiilejä 80-luvulta asti. Hänen muotokielensä ja kädenjälkensä on raikasta, omaperäistä ja pelkistettyä. Pienikokoisetkin teokset ovat luonteeltaan monumentaalisia ja arkkitehtonisia.

Lanka maalaa viivaa

Huoneessa on hiljaista. Heli Tuori-Luutonen istuu sohvannurkassa ja pujottaa neulan kehikkoon pingotettuun kankaaseen, yhä uudelleen ja uudelleen. Hän vaihtaa neulaan erivärisen langan ja jatkaa kirjontaa. Työ etenee hitaasti, käsi tekee työtä, lanka maalaa viivaa.

”Haluan tehdä pientä mittakaavaa. Tekotapani on sellainen, että työstän yhtä kohtaa pitkän aikaa – värit muodostuvat monen erivärisen langan yhdistelmistä. Työvälineeni on langan lisäksi tämä vanhanaikainen kirjontakehikko ja neula, tai pahvi ja neula. Saksia tarvitsee myös, siinä kaikki. Työtä voi tehdä missä vain, kunhan on luonnonvaloa. Mikään muu valo ei kelpaa koska keinovalossa värit vääristyvät.”

Kun työ on valmis, se irrotetaan kehikosta. Teos saa lopullisen muodon kun se viimeistellään kääntämällä ylimääräinen kangas kirjontatyön taakse. Viidentoista sentin levyisen työn tekemiseen on kulunut kaksi päivää ja seitsemän metriä lankaa.

Läikkiä ja pallukoita

Pohjanmaalta kotoisin olevan Heli Tuori-Luutosen töissä kuvastuu pelkistetty laakea maisema. Tuori-Luutonen asuu ja työskentelee Helsingissä, mutta kesälomillaan Vaasan saaristossa hän harrastaa akvarellimaalausta ja piirtämistä. Maalauksen sivutuotteena syntyy suttupapereita, joita Heli on alkanut käyttää tekstiiliteostensa, niin kirjontatöiden kuin kuvakudostenkin, luonnoksina.

”Siitä näitä minulle tyypillisiä läikkiä ja pallukoita syntyy. Käytän kirjontatöissä mouline-lankaa, joka on kiiltävää ja lopulta myös aika vesivärimäistä. Työ vaikuttaa siltä kuin se olisi pienellä pensselillä maalattu.”

Monet Tuori-Luutosen kuvakudokset muistuttavat tekniikaltaan enemmän kirjontatöitä, koska niitä on työstetty eteenpäin silkki- ja puuvillalangoilla parsimalla ja kirjomalla. Perinteiset tekstiilitekniikat sekoittuvat toisiinsa muodostaen elävän ja kerroksellisen pinnan.

”Työni syntyvät ja kehittyvät niitä tehdessä. Aiheet voivat olla muistikuvia, joista voi löytyä yhtymäkohtia suomalaisen tekstiilitaiteen ja suunnittelun historiaan. Esimerkiksi sudenhammaskoristelun olen nähnyt vanhan kahvikupin reunassa ja löytyy se painokankaastakin.”

Yhteiset välineet

Tekstiilitaiteilijan monipuolinen koulutus antaa mahdollisuuksia lukuisiin eri tekniikoihin ja työtapoihin. Heli Tuori-Luutonen aloitti uransa 80-luvun alussa painokankaan parissa. Helsinkiin oli syntynyt muutamia käsinpainostudioita kuten Puolukka ja Pohjan Akka. Oli melkein itsestään selvää, että vastavalmistuneet tekstiilitaiteilijat perustivat oman työhuoneen hankkimalla yhteiset kankaanpainovälineet – Tuori-Luutonen lyöttäytyi yhteen Riitta Turusen ja Nina Nisosen kanssa. Kaikki tekivät omalla nimellään tekstiilejä, mutta myös yhteistyötä tehtiin.

”Aloimme Riitan kanssa tehdä painokankaista myös uniikkimekkoja, joita myytin silloin avatussa Artisaanissa. Ne menivät hyvin kaupaksi joten niitä tehtiinkin sitten usean vuoden ajan. Aloitimme 90-luvulla muutaman muun tekstiilitaiteilijan kanssa teettämään kudottua Jacquard-kangasta turkulaisessa Barker-kutomossa. Teollisen tuotannon ylläpitäminen oli kuitenkin vaikeaa pienillä tuotantomäärillä.”

Hiljainen värinä

Heli Tuori-Luutosen taidetekstiilit voivat päätyä yksityiskoteihin tai käyttötekstiilit julkisiin tiloihin esim. kirkko- tai sisustustekstiilien muodossa. Helsingissä, Suomen Kansallisteatterin teatterikahvila Morkussa Tuori-Luutosen penkkiryijy on muodoltaan ja väreiltään osa sisustusta.

”Väri on se asia, joka minua liikuttaa. Se, miten vierekkäin olevat värit vaikuttavat keskenään ja miten värit sekoittuvat katsojan silmissä. Värin perimmäinen olemus kiehtoo – pohdin jatkuvasti sitä miten löytäisi värille muodon. Hiljaisuus on toinen asia josta nautin. Aistit. Ei tekstiilejäkään tarvitse aina kokea pelkän näköaistin kautta.”

Teksti: Petra Ilonen, Ornamo

Ansioluettelo


Textile artist Heli Tuori-Luutonen is a versatile and characterful artist, whose production, starting from the 1980s, consists of textile art, church textiles and textiles for everyday use. Her language of form and her handiwork are fresh, unique and minimised. Even the smaller-sized works are of monumental and architectural character.

Yarn painting a line

The room is quiet. Heli-Tuori Luutonen sits on the sofa corner and passes the needle through the fabric stretched over a frame, over and over again. She changes different-coloured yarns on the needle and continues embroidering. The work progresses slowly, hands are at work, yarns are painting lines.

"I want to do it in a small scale. My method is such that I work on one point for a long time - the colours are created from the combination of many different-coloured yarn. In addition to yarn, my toolkit includes this old-fashioned embroidering frame and a needle, or cardboard and a needle. Scissors come in handy, too, but that's all. The work can be done anywhere, as long as there's natural light. No other light is suitable, because in artificial light, colours become distorted."

When the job is done, it is detached from the frame. The work gets its final form when it is finished by turning the excess fabric behind the embroidery work. A piece of fifteen centimetres in width has taken two days and seven metres of yarn.

Spots and blobs

With roots in Ostrobothnia, Heli-Tuori Luutonen's works reflect the simple flat landscape. Tuori-Luutonen lives and works in Helsinki, but during summer holidays in the archipelago of Vaasa, she likes to paint with aquarelle and draw. Scrap paper is generated as a by-product of painting, which Heli has started using as sketches of her textile works, both in embroidery and tapestry works.

"That's where the spots and blobs, which are typical of my works, are coming from. In embroidery works, I use Mouline yarn which is shiny and, in effect, rather water-colour like. The work appears as if it were painted with a small brush."

Many of Tuori-Luutonen's tapestries are technically more similar to embroidery, as they have been processed further with extra silk and cotton yarn embroidery and darning. Traditional textile techniques blend together to form a lively and layered surface.

"My works are created and evolve while doing them. Topics may include memories, from which connections to Finnish textile art and design history might be discernible. For example, I've seen the wolf's tooth decoration on the side of an old coffee cup and it can be found even on printed textiles."

Common tools

The diverse education of textile artist opens up possibilities to a wide variety of techniques and work methods. Heli-Tuori Luutonen began her career in the early 1980s with textile printing. A few hand printing studios had opened in Helsinki, such as Puolukka and Pohjan Akka. It was almost self-evident that the newly graduated textile artists would start their own studios by acquiring and sharing the fabric printing equipment - Tuori-Luutonen teamed up with Riitta Turunen and Nina Nisonen. Everyone made textiles under their own name, but there was also co-operation.

"Riitta and I started making unique dresses from printed fabrics, which were on sale at the newly opened Artisaani. They sold well, so we continued to make them for many years. In the 1990s, together with a few other textile artists, we started commissioning a woven Jacquard fabric from the Barker weavery in Turku. Maintaining industrial production, however, was difficult with small production volumes."

Quiet tremble

Tuori-Luutonen's art textiles may find their way into private homes and everyday textiles into public spaces, e.g., as church or interior textiles. At the theatre café Morkku in the Finnish National Theatre in Helsinki, there's a bench rug by Tuori-Luutonen, which is part of the interior in terms of form and colour.

"Colour is the thing that moves me. The way adjacent colours appear with each other and how the colours blend in the eye of the beholder. The essence of colour is fascinating - I keep on pondering how to find form for colour. Silence is another thing that I enjoy. Senses. It applies to textiles, too, that they need not always be experienced through vision alone."

Curriculum Vitae